Kävin ostamassa Kidalle uuden talvitakin, koska edellisessä takissa ei sittenkään ollut tarpeeksi kasvunvaraa. Edellinen takki oli Hurtan lämpömantteli, ja olin siihen niin tyytyväinen, että uusi takki on samanlainen, joskin uudempaa mallistoa. Toivottavasti nyt ei vähään aikaan enää tarvitse ostaa uutta takkia.

Syynä takin ostamiseen oli tietenkin se, että aion taas trimmata Kidan. Edellisestä trimmistä onkin kulunut jo puoli vuotta, ja Kida on pidemmässä turkissa kuin koskaan ennen. Se on mielestäni jo epäsiistin näköinen, vaikka moni ulkopuolinen onkin tullut ihastelemaan koiran söpöä ulkonäköä ja ihanaa turkkia.

Tämä on jo toinen kerta, kun trimmaan Kidan keskellä talvea. Ehkä jo ensi vuonna osaisin ajoittaa trimmaamiset vähän paremmin ja trimmaisin koiran jo loka-marraskuun aikoihin, niin että se saisi talvikuukausien ajan pitää turkkinsa.

Trimmauskoneen terät ovat kyllä vielä teroitettavana, mutta toivottavasti saan ne takaisin viikonloppuun mennessä, sillä en millään malttaisi odottaa enää ensi viikkoon. Pitkästä turkista joutuu sulattelemaan lumipaakkuja melkein jokaisen lenkin jälkeen, ja kyynärpäiden pehmeät karvatkin ovat jo hieman alkaneet huopaantua.

Minulla on jo ikävä sitä pehmolelun alta kuoriutuvaa sileänahkaista, pientä koiraa, jonka häntä on vain ohut ruoto ja jolla on isojen ruskeiden läikkien lisäksi ihana dalmatialaispilkutus.