Tein tänään jotain sellaista, millä saattaisi saada kummastelevia katseita ei-koiraihmisiltä. Ostin Kidalle jumppapallon.

Monilla koirillahan treenataan jumppapallolla tasapainoa ja lihaksia, mutta tuntui silti hassulta ajatella, että koirallani on nyt oma jumppapallo. Voisin kuvitella, että yleensä sitä ei osteta ihan vain koiraa varten vaan se on jo olemassa, ja sitten keksitään hyppyyttää koirakin sen päälle. Pallo oli siis alennuksessa, ja ostin sen ihan heräteostoksena. Jos olisin miettinyt vähän pidempään, olisin ehkä myös pohtinut, missä sellaista voi säilyttää. Kun asunto on pieni, sinne ei kannata kerätä turhaa tavaraa  -  mutta ainahan nyt koiralla oma jumppapallo pitää olla.

Äsken uskaltauduin kokeilemaan tätä monen suosittelemaa välinettä. Laitoin pallon tukevasti nurkkaan, ja houkuttelin Kidaa nousemaan sen päälle. Se laittoikin heti etujalat pallon päälle, ja naksautin aina kun se näytti yrittävän ponnistaa takajaloillaan. Hetken jo mietin, oliko halkaisijaltaan 65-senttinen pallo sittenkin liian iso, mutta mitä vielä! Kida pomppasi pallon päälle ennen kuin olin ehtinyt naksauttaa edes kymmentä kertaa. Syötin sille kaikki kädessäni olevat namit, nostin sen pois pallon päältä, otin lisää nameja ja kokeilin samaa uudestaan. Toisella kerralla Kida hyppäsi heti pallon päälle, vaikka en olisi uskonut, että se oppisi näin nopeasti. Pallon päällä istuessaan Kida joutui selvästi tekemään töitä pitääkseen tasapainon, ja syötin sille nameja jatkuvasti, mutta vaihdoin vähän käden paikkaa, jotta se joutui vaihtelemaan painopistettään. En ota tänään enempää, etten näin äkkiseltään kipeytä Kidan lihaksia liian nopealla etenemisellä.

Äsken olin vielä vähän hämilläni tästä ostoksesta, mutta enää en kadu yhtään. Pallolla treenaaminenhan on vielä paljon hauskempaa kuin olin kuvitellut. Kannattaa kokeilla!