Olin jo muutaman päivän ajan ehdollistanut Kidaa naksuttimen ääneen ennen ruokailua naksauttamalla ja antamalla aina yhden turvotetun kuivamuonanappulan kerrallaan. Näitä tein yleensä kaksi tai kolme noin 10 nappulan sarjaa, ja Kida vaikutti jo tajuavan naksuttimen idean "ruokaa tulossa" -äänenä.

Ennen aamuruokaa eli pennun ollessa nälkäisimmillään siirryin seuraavaan vaiheeseen eli Kidan piti jo tehdä jotain kuullakseen naksuttimen äänen. Olin jo ennen pennun tuloa päättänyt, että ensimmäinen sille opettamani asia olisi katsekontakti, ja Kida onneksi töllöttää ihmisiä silmiin ihan luonnostaankin, joten ei tarvinnut aloittaa liian vaikealla tempulla.

Aluksi Kida vähän ihmetteli, miksei ruokaa enää tippunutkaan nyrkistä itsestään, ja hetken kuluttua se tosiaan vilkaisi minua kuin kysyäkseen syytä ruoka-automaatin toimimattomuuteen. Sain naksautettua ja melkein heti Kida tarjosikin katsekontaktia oma-aloitteisesti uudestaan  -  naksautus ja palkkio. Sitten nyrkissä oleva ruoka alkoi taas kiinnostaa enemmän, mutta hetken kuluttua Kida sattui taas katsomaan minua, ja naksautuksen ja palkkion jälkeen se tekikin muutaman hyvän toiston niin, että heti syötyään edellisen makupalan nosti katseensä minuun. Olin todella tyytyväinen ja pidin pienen tauon, jonka aikana Kida vähän vinkui ja yritti saada kivan naksuttelun taas jatkumaan.

Parin minuutin tauon jälkeen Kidalla kesti taas hetki ennen kuin se keksi, mistä oli kyse, ja se oli taas kiinnostunut nyrkissä olevasta ruoasta ja tutki tarkkaan senkin käden, jossa pidin naksutinta. Pian se kuitenkin taas katsoi minua silmiin, ja muutaman toiston jälkeen annoin sille loput kupissa olevasta ruoasta.

Nyt alkaakin sitten naksuttelu aina ennen ruokaa. Pennun ruokahalukin paranee huimasti, kun saa ensin vähän käyttää päätänsä saadakseen ruoan.