Nyt on joululoma lomailtu, ja viikonloppuna palasimme takaisin Kouvolaan. Juuri ennen lähtöä kävimme vielä Jakomäessä vesikoiratreffeillä.

Meille on nyt pakosti tullut vähän treenitaukoa tokosta. Kun lähdin kuukaudeksi Helsinkiin, ajattelin voivani käydä vesikoirien tokossa, mutta vesikoiratkin pitivät pitkän joululoman emmekä päässeet treeneihin kuin pari kertaa ennen joulutaukoa. Parin tokottoman viikon aikana treenimotivaatio on kuitenkin taas kasvanut, ja odotan jo innolla huomisia treenejä. Joulukuussa vaihdoimme edistyneempien ryhmään, ja tokoiluun tuli taas lisää mielenkiintoa omaa tasoamme paremmin vastaavassa ryhmässä.

Äsken kävin Kidan kanssa parin tunnin lenkillä, ja sen jälkeen Kida makoili pienessä tilassa sohvan ja parvelle johtavien tikkaiden välissä. Olin unohtanut ottaa kameran laturin mukaan Helsinkiin, ja kun vihdoin sain akun ladattua ja kameran toimintakuntoon, piti tietenkin mennä häiritsemään koiraa kameran kanssa.


Uniltaan herätetty.


88-vuotias isoäitini opetti, että kun koira haukottelee, sitä harmittaa.


Kida esittelee rauhoittavia signaaleja kuin suoraan Turid Rugaasin kirjasta.

Lopulta Kidan oli pakko keksiä jotain sijaistoimintaa, koska valokuvaaminen häiritsi nukkumista liian paljon.


Korvikkeeksi kelpasi ensin vinkulelu, mutta sitten...


Kida löysi tutun labbispehmolelun!


Se on melkein kuin oikea koira!

Ehkä Kida tottui lapsuudenkodissaan niin hyvin mustiin labradorinnoutajiin, että se innostui heti leikkimään tämänkin kanssa.


Labbiksella on häntä vielä uhmakkaasti pystyssä.


Kida näyttäisi olevan voitolla...


Labradorin elämä ei aina ole helppoa.


Ja lopulta labbis on selätetty!


Näin fiksulta näyttää labradorinnoutaja, kun korvat törröttävät, leuka on vinossa, nenä on revitty irti eivätkä jalatkaan oikein pysy suorassa.