Kida pääsi tutustumaan suureen, pahaan maailmaan eli Helsingin keskustaan. Itse asiassa matka meni yllättävän hyvin ja Kidakin oli rauhallisempi kuin olin etukäteen arvellut.

Bussissa Kida ei pitänyt ollenkaan ääntä ja alkoi oikeastaan heti nukkua sylissäni ikään kuin olisi koko pienen elämänsä vain matkustellut bussilla. Puolen tunnin matkan aikana se pari kertaa nosti päätään ja katsoi bussista lähteviä ihmisiä, mutta muuten se nukkui niin sikeästi, ettei mukulakivikadun tärinäkään häirinnyt ja jouduinkin herättämään sen uniltaan kun olimme perillä.

Keskustassa olikin paljon nähtävää pienelle koiralle, ja heti aluksi ihmeteltiin autojen paljoutta. Kuljin Rautatientorin ympäristössä hitaasti kävellen, niin että Kida sai rauhassa tutustua outoihin hajuihin ja ihmetellä ihmisten sateenvarjoja ja matkalaukkuja. Pari ihmistä tuli myös juttelemaan meille ja kyselemään Kidan rotua ja ikää.

Tulimme takaisin junalla, joka oli Kidan mielestä taas hieman jännittävämpi asia kuin bussi. Junassahan kuuluu kaikenlaisia pieniä kolahduksia ja muita ääniä, joita Kida kuuntelikin melkein koko 10 minuutin matkan ajan ikkunasta katselun lomassa. Junassa matkustamiseen on siis vielä totuteltava enemmän.