Otin Kidan kanssa sen kummemmin ennalta suunnittelematta seuraamista, kun kuljimme lenkillä tyhjän parkkipaikan ohi ja minulla sattui olemaan makupaloja, naksutin ja lelukin mukana. Kida teki tosi hyvin!

Otin seuraamista mutkitellen, ja Kida säilytti oikein hyvin oikean paikan. Muutenkin sillä on mielestäni ihanteellinen seuraamisen paikka, ja vaikka se ennen joskus edisti hieman, nyt tuntuu, että siitäkin on päästy. Vielä en ole juurikaan ottanut kokeenomaisia suorakulmaisia käännöksiä, mutta nämä mutkittelut sujuivat erittäin hyvin. Välillä oikealle kääntyessäni Kida tosin irtosi hieman liian kauas, mutta muutaman kääntymisen jälkeen saatiin loiva oikealle kääntyminenkin tehtyä niin, että Kida pysyi vieressä yhtä tiiviisti kuin suoraan kulkiessa.

Kohta alan varmaankin ottaa myös suorakulmaisia käännöksiä. Taidan edetä vähän liiankin hitaasti, kun kukaan ei hoputa etenemään, mutta toisaalta on kyllä parempi saada ensin perusasiat kuntoon. Mieluummin otan koiran, jolla on seuraamisessa oikea paikka, hyvä kontakti ja innokkuutta mutta joka osaa kulkea vain suoraan kuin täyskäännöksen osaavan koiran, joka hieman edistää, katselee välillä muualle ja on kyllästyneen oloinen.

Seuraamisen ohella treenattiin tietenkin taas myös leikkimistä. Kida on nyt pikkuhiljaa alkanut tuoda lelua enemmän minulle, kun olen erityisesti keskittynyt siihen, ettei se pääse omimaan lelua itselleen. Hyvin menneen seuraamispätkän jälkeen vedän siis lelua Kidan kanssa, ja kun Kida vetää oikein lujasti, päästän irti. Pidän Kidan kuitenkin kytkettynä ja lähden liikkumaan poispäin heti Kidan saatua lelun, niin että Kidan on pakko seurata perässä. Kun se tulee minua kohti lelu suussaan, kehun ja kun se tulee tarpeeksi lähelle, otan lelusta kiinni ja alan taas leikkiä Kidan kanssa kehuen ja hihkuen koko ajan iloisesti. Lopulta annan sen taas voittaa, ja jos Kida ei tule minua kohti, olen hiljaa ja lähden poispäin, ja kun se tulee luokseni, kehun taas iloisesti. Vielä en pysty päästämään Kidaa irti lelun kanssa, mutta pikkuhiljaa se alkaa toivottavasti huomata, ettei lelua menetä, vaikka sen toisi minulle.