Kävin Voittaja 2008 -näyttelyssä ja sain taas kerran todeta, etteivät näyttelyt kyllä ole ollenkaan minulle tarkoitettu koiraharrastuslaji. Olen nyt syksyllä käynyt Kidan kanssa KSSK:n näyttelytreeneissä lähinnä saadakseni Kidalle kopelointiharjoitusta ja olin alkanut jo vähän kiinnostuakin näyttelyyn menemisestä, mutta Messarissa vierailun jälkeen lopahti taas sekin into.

Perroilla pitää olla näyttelyssä niin pitkä turkki, ettei silmiä näy. Esteettinen muotoilu eli turkin saksiminen silmien ympäriltä on kiellettyä. Mitä järkeä siinäkin on, ettei koira näe kunnolla eteensä? Kida on nyt pitkässä turkissa, koska en ole pakkaskelien vuoksi halunnut ajaa sitä kaljuksi, ja saksin silmänympäryskarvoja parin viikon välein; pitäähän koiran nähdä ympärilleen ja haluan itsekin nähdä koiran silmät. Tänään taas leikkasin Kidan naamasta kourallisen karvaa. Ensin leikkasin silmät esiin ja huulista suuhun menevät karvat pois ja sen jälkeen vähän tasoitin turkkiin jääneitä koloja. Innostuin ehkä ottamaan vähän liikaakin... Nyt Kidan kuono on kapeampi ja silmien ja kuonon alue on ehkä vähän liiankin siistityn näköinen muuhun koiraan verrattuna. Äkkiähän koiran uuteen ulkonäköön kuitenkin tottuu.

2144360.jpg
Koira, jolla on silmät.

En tunne näyttelytoimintaa kovin hyvin, ja näyttelyssä katselinkin uteliaana, miten perro oikein esitetään. Olen näyttelytreeneissä antanut Kidan seistä vapaasti ja opettanut sen vain asettamaan etutassut vierekkäin. Olin kyllä vähän pettynyt, kun näin, että esittäjät asettelivat jalkoja pitkään, pitivät tiukasti päästä kiinni ja jotkut jopa väänsivät hännän alas, pois näkyvistä. Onko se nyt sitten kivan koiraharrastuksen muoto? Käsittääkseni jotkut rodut esitetään myös vapaasti, ilman että koirien jalkoja pitää asetella millintarkasti.

En kyllä koskaan ole ollutkaan näyttelyihmisiä, ja nyt se pieni hetkellinen innostuksen kipinäkin sammui. Eiköhän me kuitenkin silloin tällöin vielä näyttelytreeneissäkin käydä ja esiinnytä ihan jalkoja siirtelemättä. Ei Kidassa kai mitään vikaa näyttelykoiraksi olisi, sillä on kai ihan hyvät mittasuhteet ja kivasti säilynyt tumma värikin. Vähän pienikokoinen se kyllä taitaa olla.

2144364.jpg
Kidan turkki on mielestäni melko hyvälaatuinen, sillä se pysyy selvänä ilman sen kummempia hoitoaineita tai selvittelyä. Ei sillä ole koskaan ollut edes takkua.

Messarista tarttui mukaan muun muassa uusi noutokapula. Ennen käyttämäni oli ehkä vähän liian painava Kidalle ensimmäkseksi noutokapulaksi, joten hankin nyt vähän pienemmän kapulan. Noudossa joutuu kyllä olemaan äärimmäisen tarkkana oikea-aikaisten naksautusten kanssa, ja vaikka kuinka yritin, vahvistin silti pari kertaa tahtomattani ennemmin kapulasta irroittamista kuin sen pitämistä. Kun nyt en vain sekoittaisi Kidaa liikaa.