Kida on muutamana viime päivänä saanut elää tavallista toimettomampaa elämää, sillä olen joutunut lukemaan kokeisiin enkä ole niin paljon ehtinyt käydä pennun kanssa eri paikoissa. Vielä pari päivää kunnollista opiskelua, ja sitten pystynkin taas olemaan Kidan kanssa paljon. On se ihanaa, kun lukiossa on jo niin paljon kursseja suoritettuna, ettei tarvitse käydä koulua kuin 15 tuntia viikossa.

Lauantaina olin suurimman osan päivästä poissa, ja Kida jäi kotiin vanhempieni hoidettavaksi. Ei ole epäilystäkään siitä, kenen perheenjäsenen poissaolo Kidaa huolestuttaa eniten. Kida on jo melko sisäsiisti, mutta poissa ollessani se oli tehnyt noin viidet pissat sisälle vaikka oli päässyt moneen kertaan uloskin. Tiedä sitten, mitä ikävöintiä tai protestointia sekin oli ollut. Kida oli muutenkin ollut hyvin energinen ja aktiivinen, vaikka olin ennen lähtöäni käynytkin sen kanssa metsässä, jossa se sai juoksennella.

Viikonloppuna oli Suomen Suursnautserikerhon järjestämä luonnetesti, joka kiinnosti minua sen verran, että ajattelin käydä vähän katselemassa testauspaikkaa. Kenttä on mukavasti kävelymatkan päästä kotoamme ja sinne pääsee melkein kokonaan metsäpolkuja pitkin. Otin Kidan mukaan ja jäin katselemaan riisenien suorituksia ylhäältä rinteestä, sillä koiriahan ei luonnetestipaikalle saa tuoda.

En ollut tullut ajatelleeksi, että luonnetesteissä ammutaan, vaikka olinkin ottanut huomioon rämisevät tynnyrit, jotka olisivat myös Kidalle totuttautumista omituisiin ääniin. Räminöistä Kida ei juuri välittänytkään, mutta ensimmäisen ampumisen kuultuaan se nosti päänsä ja katseli ihmetellen ympärilleen. Toisen ja kolmannen laukauksen aikana se ei enää välittänytkään äänestä ollenkaan, mihin olin hyvin tyytyväinen. Hyötyä oli siis tästäkin luonnetestin seuraamisesta, vaikken riiseneiden suorituksista juuri mitään nähnytkään.