Kida näki taas aussiekaverinsa Minnin, jolla on aika raju leikkimistyyli. Minnin yllätyshyökkäykset kaatoivat Kidan monta kertaa maahan, ja välillä Kida juoksi isompaa aussiepentua pakoonkin. Leikkimurinoita kuului taas aika paljon (tosin ei yhtä paljon kuin Papun kanssa leikkiessä), ja murina päätettiin aina pieneen tuhahdukseen. Leikkien jälkeen saikin taas huomata, että koirassa on paljon valkoista; kura ja rapa oikein korostuvat vaalealta pinnalta.


Häntien symmetriaa. Onneksi kummallakin on hännät, vaikka molemmissa roduissa töpöjä esiintyykin.


Minni seisoo ryhdikkäästi, kun taas Kida on aika ruipelo.


Minni, päätön koira ja iso kita.


Minniäkin alkaa jo vähän väsyttää.