Kidan tokoura on jo päässyt hyvälle alulle, sillä olemme käyneet kahdessa eri ohjatussa tokossa. Toinen oli kennelpiirin järjestämä neljän kerran pentukurssi, johon tosin pääsimme vain kolme kertaa, sillä olin pari päivää poissa kotoa. Tuolloin Kida oli vanhempieni hoidettavana, ja vaikka olin pelännyt energisen pennun tuhoavan kaiken ja käyvän vanhempieni hermoille, Kida oli kuulemma ollut kiltti ja rauhallinen ja kaiken kaikkiaan helppo hoidettava. Ehkäpä uskallan jättää sen vanhempieni luokse joskus toistekin, jos on tarvetta hoitopaikalle.

Kennelpiirin kurssi ei ehkä kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä olisin halunnut, mutta onneksi olemme voineet käydä myös Vesikoirat ry:n tokokoulutuksissa Myllypurossa. Siellä on jotenkin rennompi tunnelma ja tuntuu, että koulutuksesta todellakin on hyötyä. Myös kouluttajia on yleensä riittävästi koirien lukumäärään verrattuna.

Tokoliikkeistä Kida osaa jo istumisen ja maahanmenon, ja perusasentoa harjoitellaan. Ihan hyvin se tulee viereen istumaan sormella ohjattaessa, mutta apukeinoja pitäisi jo alkaa häivyttää. Eilen kokeiltiin luoksetuloa eteen istumaan, ja Kida ymmärsi yllättävän nopeasti, mistä oli kyse ja pystyin aika nopeasti ottamaan käsiavut pois. Harjoitusta vaatii tietenkin tämäkin, ja nyt ollaan otettu eteen istumista vain lyhyellä välimatkalla.

Vapaamuotoinen luoksetulo sujuu ihan kivasti vapaana ulkona juoksennellessakin, ja erityisesti koulutustilanteessa Kida olisi jo todella innoissaan lähdössä minun perääni, kun jätän sen jonkun toisen pideltäväksi ja kävelen kauemmas kutsumaan sitä. Silloin se saattaa inistä ja haukkuakin, vaikka se muuten malttaa olla aika hiljaa koulutuksissa.


"Saanko namin, jos istun nätisti ja katson silmiin?" Kidan turkki on nyt kivan pituinen, kun se on saanut kasvaa pari viikkoa ja epätasainen trimmausjälkikin on ehtinyt tasoittua.


Kida on jo komea nuorimies.

Pahoittelut pitkähköstä päivittelytauosta. Ainakin tuli selväksi, että tätäkin blogia luetaan, sillä useampikin ihminen valitteli uusien kirjoitusten puutetta. Joku jopa harmitteli sitä, että nyt Kidan kuulumisia täytyy kysyä ihan henkilökohtaisesti, kun ei voi blogista lukea. Mikäpä sen kamalampaa.