Kouvola on kovin hiljainen kaupunki. Täällä ei ole kovin paljon koiria eikä koiraseuroja, ja niinpä meillä on mahdollisuus treenata tokoa muiden koirien kanssa vain kerran viikossa. Näyttelytreenejäkin järjestetään, mutta siellä käymistä en koe kovin motivoivaksi. Agilityn alkeiskurssille pääsemisen suhteen en taas uskalla olla liian toiveikas.

En ole löytänyt Kidalle leikkikavereita, ja täällä joka toinen vastaantuleva koira tuntuu olevan remmirähisijä. Siihen taitaa olla syynä yksinkertaisesti se, että muita koiria tulee niin kovin harvoin vastaan. Se hyvä puoli kaupungin hiljaisuudessa kuitenkin on, että koiraa voi pitää iltaisin huoletta vapaana valaistuillakin lenkkipoluilla.

Eräällä keskustelufoorumilla kysyttiin, mihin koira menee, jos sen antaa ulkona kääntyä jokaisesta risteyksestä haluamaansa suuntaan. Kokeilin sitä Kidan kanssa, mutta Kida ei suinkaan mennyt läheiseen metsään tai treenihallille  -  se vei minut suorinta tietä juna-asemalle.

En taida olla ainoa, jolla on jo vähän ikävä takaisin Helsinkiin.