Tässäpä pieni katsaus siihen, mitä Kida osaa ja missä vaiheessa harjoittelu on keskeneräisten asioiden osalta.

Katsekontakti. Kontakti on perusedellytys koiran kouluttamiselle ja niinpä se olikin ensimmäinen asia, jonka opetin Kidalle. Kida otti ihmiseen kontaktia luonnostaan jo ihan pikkupentuna, ja sitä on siitä asti vain vahvistettu entisestään. Olen erittäin tyytyväinen Kidan kontaktiin harjoitustilanteissa.

Istuminen. Istuminen oli ensimmäisiä temppuja, joita Kida oppi. Kun itse seison, istuminen sujuu yleensä hyvin, mutta jos olen lattialla leikkimässä Kidan kanssa, laitan lelun selän taakse ja pyydän Kidaa istumaan, se sekoittaa sen useimmiten maahanmenoon.

Maahanmeno. Maahanmeno on mielestäni jo melko varma liike, ja usein Kida tarjoaa maahanmenoa ensimmäiseksi, kun ei vielä tiedä, mitä tehdä.

Paikallaanolo. Tätä harjoitellaan kovasti, ja paikallaanoloaikaa pidennetään vähän kerrallaan. Kidan maatessa pystyn yleensä menemään hitaasti muutaman metrin päähän siitä ja kääntymään ympäri, mutta normaalivauhdilla liikkuminen saa sen usein vielä nousemaan ylös.

Perusasento ja seuraaminen. Kida osaa jo melkein itsenäisesti tulla perusasentoon. Seuraamista ei olla vielä otettu, mutta kunhan perusasento on hallussa, seuraamista lähdetään opettelemaan askel kerrallaan.

Noutaminen. Alun perin aloin opettaa noutoa toisella esineellä, mutta vesikoiratokossa sain huomata, että kyllähän Kida oikean noutokapulankin ottaa suuhunsa. Tätä ei olla harjoiteltu kuin pari kertaa, mutta Kida osaa jo jotenkuten nostaa kapulaa oikeasta kohdasta. Lelujaan se kantaa ja tuo ihmisille mielellään, joten noudosta tuskin tulee mitään isoa ongelmaa.

Luoksetulo. Olen tyytyväinen Kidan luoksetuloon, sillä ulkonakin Kida tulee lähes poikkeuksetta kutsuttaessa luokse. Suuressa häiriössä kuten muiden koirien kanssa leikkiessään se ei kyllä varmaankaan tulisi enkä siksi ole sitä silloin kutsunutkaan. Ollaan harjoiteltu myös eteen istumista, ja sen Kida tekee aina paljon tiiviimmin ja tulee lähemmäksi muiden koirien lähettyvillä kuin yksin harjoitellessa. Jos jätän Kidan treeneissä apuohjaajan pideltäväksi ja kävelen itse kauemmas kutsumaan sitä, alkaa yleensä vinkuminen ja huutaminen. Ehkäpä sekin vähenee, kun Kida huomaa, etten kutsu sitä ennen kuin se malttaa olla hiljaa.

Muiden koirien ohittaminen. Tokotreeneissä harjoitellaan usein pujottelua toisten koirakoiden välistä, ja olen varsin tyytyväinen Kidan kontaktiin. Myös muiden koirien ohittaessa meitä olen vaatinut Kidalta kontaktia, eikä Kida yleensä kovin paljon jää katselemaan läheltä kulkevia koiria vaan tuijottaa minua makupalan toivossa.

Luoksepäästävyys. Vesikoiratokossa harjoitellaan viikottain sitä, että vieras ihminen kopeloi koiraa ja katsoo joskus suuhun. Aika hyvin sekin jo sujuu, ja Kida yleensä vain odottaa makupalaa, jonka se tietää saavansa tutkimisen jälkeen.

Oman vuoron odottaminen. Kida ei hauku joutuessaan odottamaan vuoroaan kiinni puussa tai tolpassa, mutta yleensä se vinkuu jonkin verran erityisesti silloin, kun olen poissa näkyvistä. Toisinaan se on kyllä ihan hiljaa ja rauhassakin, ja silloin yritän käydä aina välillä palkkaamassa sitä nätisti odottamisesta.

Agility. Perjantaina Kida pääsi ensimmäisen kerran treenaamaan agilitya. Putken opettaminen aloitettiin siten, että apuohjaaja piti Kidaa parin metrin pituisen suoran putken toisessa päässä ja itse kutsuin koiraa niin, että se näki minut putken läpi. Kida ei yhtään aristellut putkea mutta pääsi pariin kertaan karkaamaan vuoroaan odottavan tutun leikkikaverinsa luokse. Pienen tauon jälkeen kokeilimme samaa toisen kerran, ja silloin Kida tuntui tajunneen idean eikä enää ollut niin kiinnostunut muista koirista. Osasipa Kida lopulta mennä jo täyspitkän, suorassa kulmassa olevan putkenkin. Kunnollinen agilityn treenaaminen hyppyineen aloitetaan toki vasta Kidan ollessa vanhempi.

Makkararuutu. Kida on tehnyt pari makkararuutua eli etsinyt nameja vajaan neliömetrin kokoiselta, tallatulta alueelta. Makkararuudun alkaessa sujua tarpeeksi hyvin siihen liitetään ruudusta lähtevä jälki ja aloitetaan varsinainen jäljestäminen. Kida käyttää nenäänsä hyvin keskittyneenä, ja kotonakin piilotettuja nameja etsiessään se jaksaa tehdä töitä vaikka kuinka kauan vielä senkin jälkeen, kun kaikki namit on jo löydetty ja syöty.

Henkilöhaku. Kida on ollut pari kertaa mukana Gamun hakutreeneissä, mutta aikataulut ovat osuneet niin huonosti päällekkäin, ettemme ole vielä kovin monta kertaa päässeet mukaan. Maalimiehenä on toistaiseksi ollut aina tuttu perheenjäsen.

Tällaisia asioita siis harjoitellaan. Nyt listaa katsellessa huomaa, että onhan Kidalle tullut kaikenlaista opetettua, vaikka se vielä nuori onkin. On kyllä ollut hyvin mielenkiintoista saada itse kouluttaa koira ihan pennusta asti.