Eilen olin ajatellut käydä Kidan kanssa iltapäivällä lenkillä ja ehkä koirapuistossa, mutta päivällä sainkin tietää pääseväni ensimmäiselle ajotunnille. Ajattelin Kidan kuitenkin hyvin pärjäävän kotona yksin pari tuntia pidempään kuin tavallisesti, vaikka en ollutkaan ehtinyt puuhastella sen kanssa kovin paljon aamulla. Kida ei itse ollut tilanteeseen ollenkaan niin tyytyväinen kuin autoa ajamaan päässyt omistajansa, ja niinpä se päätti itse keksiä tekemistä itselleen.


Tällainen näky minua odotti tullessani kotiin.


Onneksi Kida ei ollut syönyt kynttilöitä. Meillä on aina kuusessa oikeat kynttilät, ja monet ihmettelevät, miten se on mahdollista koiraperheessä.


Kida vaikutti hyvin mieltyneeltä olkikoristeisiin, sillä ne oli revitty irti kuusesta ja silputtu. Löysin vain yhden ehjän olkikoristeen, joka oli joutunut lipaston alle pennun ulottumattomiin.


"Oho, mistäs tällainen kuusi on tähän lattialle tullut...?"

Olihan nyt kyllä jo aikakin päästä eroon joulukuusesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Kida teki kotona tuhojaan, ja siihenkin onneksi löytyy yksinkertaisena ratkaisuna mielekkään tekemisen tarjoaminen. Yleensä Kida kömpii haukotellen sängyn alta nukkumasta kuullessaan jonkun tulevan kotiin.


Espanjanvesikoirien turkkia ei periaatteessa saisi muotoilla esteettisesti, mutta koska Kidan silmät olivat karvan peitossa, leikkasin karvoja pois silmien ympäriltä. Uudesta ilmeestä pyydettiin kuvaa blogiin.

Illalla oltiin tapaamassa Kidan isää Vimmaa ja veljeä Papua.


Papu ei näyttänyt ollenkaan niin märältä kuin Kida.


Vimma on ihan Kidan värinen.