Kymmenen vuotta on pitkä aika. Se on suursnautserin kokoiselle koiralle pitkä elinikä. Kuitenkin se voi yhtäkkiä tuntua vain hetkeltä  -  vastahan Gamu tuli meille, vastahan se oli pikkupentu. Vastahan se oli hölmö nuori koira. Vastahan se oli... niin, harmaapartainen koiravanhus, jonka liikkeistä oli jo hidastunut enin vauhti.

Suurimman osan Gamun elämästä elin sen kanssa samassa osoitteessa, mutta pari vuotta sitten muutin pois ja aloin nähdä Gamua joskus hyvinkin harvakseltaan. Gamu oli tottunut isoon reviiriin eikä niin arvostanut kerrostaloelämää, mutta joskus se tuli isäni pitkien työpäivien ajaksi minun ja Kidan vieraaksi. Näin piti käydä myös tällä viikolla, ja odotinkin jo kovasti rakkaan koiran näkemistä. Sunnuntaina isäni kuitenkin ilmoitti, että Gamun syöpä oli levinnyt nopeasti eikä ruokakaan enää oikein maistunut. Nappasin siis Kidan mukaan ja lähdin Hartolaan hyvästelemään koiran, joka oli aina ollut Kidan suuri esikuva.

Gamulle oli tullut kaulaan iso verta vuotava patti, joka taisi estää sitä asettumasta mukavasti makuulle, sillä suurimman osan viimeisestä yöstään se makoili pää ylhäällä. Enpä voi sanoa itsekään nukkuneeni montakaan hetkeä... Gamu oli kuitenkin reipas loppuun asti ja taisi aamulla ennen eläinlääkärille lähtöä hieman hypähdelläkin ulkona.

Gamu oli monipuolinen harrastuskaveri, jonka kanssa isäni kävi kymmenissä palveluskoirakilpailuissa monessa lajissa. Itsekin treenasin Gamun kanssa hieman tokoa ja agilitya. Talvisin Gamu kävi vetämässä pulkalla lapsia, joista rohkeimmat uskalsivat ihan itse antaa isolle mustalle koiralle palkaksi Frolic-nappulan  -  ja arvatenkin saivat vastalahjaksi kätensä tai lapasensa täyteen kuolaa... Gamu oli keppi- ja pallohullu koira, joka ei ikinä kyllästynyt tuomaan keppiä heitettäväksi ja joka toi oikean kepin erehtymättömästi hankalimmastakin paikasta. Ennen kaikkea Gamu oli kuitenkin mahtava koirapersoona, jolla oli tiettyä omanarvontuntoa ja huumorintajua.

En ole ainoa, jolla on Gamua ikävä.

Kida sai viime viikolla lyhyen kesäturkin, koska kikkaraturkki alkoi olla liian kuuma ja keräsi aivan liikaa hiekkaa sisäänsä. Uusi asuntomme on vain reilun kilometrin kävelymatkan päässä Rajasaaren koirapuistosta, joten siellä on tullut nyt käytyä melko paljon. Kida menee veteen jo rohkeammin kuin viime vuonna ja saattaa mennä kahlaamaan oma-aloitteisestikin, vaikkei muita koiria olisikaan uimassa. On ollut todella ihanaa viedä Kida tapaamaan muita koiria melkein päivittäin, koska Kouvolassa muiden koirien tapaaminen jäi niin vähälle. Onneksi eristäytyminen ei kuitenkaan ole tehnyt Kidasta epäsosiaalista vaan se tulee vielä hyvin toimeen melkein kaikkien koirien kanssa.

Tokon treenaaminen on viime viikkoina valitettavasti jäänyt vähän vähemmälle, koska koiraseuramme ja samalla viikottaiset tokotreenit jäivät Kouvolaan. Täällä olen saanut huomata, että olen treenannut Kidan kanssa Kouvolassa aivan liian häiriöttömässä ympäristössä ja liian paljon kahdestaan, sillä muut lähellä olevat koirat häiritsevät Kidan keskittymistä nykyään enemmän kuin olisin kuvitellut. Eipä siihen auta muu kuin alkaa taas treenata mahdollisimman paljon muiden koirien lähettyvillä ja erilaisissa ympäristöissä. Kaipaisin myös jotain säännöllisiä, ohjattuja treenejä, mutta epäsäännöllisten työvuorojeni vuoksi sellaisiin osallistuminen taitaa onnistua vasta syksyllä.

Kuvia ei ole vähään aikaan tullut otettua, mutta kevennyksenä on tällä kertaa Kidan ystävätesti. Käykäähän kokeilemassa, kuinka hyvin tunnette Kidan!

Kuten kuvasta näkyy, viime aikoina treenaamiimme temppuihin on kuulunut muun muassa erilaisiin laatikoihin ja vateihin meneminen niin etuperin kuin peruuttaenkin. Kida saa itsensä aseteltua pieneenkin koriin, jonka pohja on puolet pienempi kuin kuvan laatikon, ja näiden harjoitusten myötä myös sen takajalkojen hallinta on parantunut huomattavasti. Ja mikä parasta, Kidan mielestä laatikoiden sisälle peruuttaminen on huippuhauskaa! Kuvan vakava ilme johtuu vain omistajasta, joka vaatii poseeraamaan kameralle kesken kaiken.

Kyllä vain voi. Tammikuun lopussa Kida kuvattiin ensimmäistä kertaa ja siltä otettiin lonkka- ja kyynärkuvat. Muutaman viikon kuluttua siitä sain kuulla eläinlääkäriasemalta, että lonkkakuvat olivat liian epätarkat Kennelliitossa hyväksyttäviksi, joten kävimme lonkkien uusintakuvauksessa.

Pari viikkoa uusintakuvauksen jälkeen Kidan KoiraNet-sivulle oli tullut lonkkaniveltulos: C/D. Omituista asiassa oli se, että

• En ollut saanut Kennelliitolta laskua tai muutakaan postia.
• Kyynärien tulosta ei näkynyt missään.
• Uusintakuvauksissa kuvia arvioi useampikin eläinlääkäri ja he olivat sitä mieltä, että kuvat olisivat varmaankin A/B tai huonoimmillaan B/C mutta ei missään tapauksessa sitä huonommat.
• Tulos tuli sivuille jo viikon kuluttua uusintakuvien ottamisen jälkeen.

Nyt sitten soitin Kennelliittoon, josta sanottiin, että tuo KoiraNetissä näkyvä tulos on annettu ensimmäisten kuvien mukaan. Itse luulin, ettei niitä epätarkkoja kuvia arvioitu ollenkaan.

Lasku on kuulemma lähetetty torstaina eli sen pitäisi odottaa Kouvolassa, kun huomenna menen sinne takaisin. Ja kun olen maksanut laskun, Kidan oikeat tulokset tulevat näkyviin KoiraNettiin.

Kysyin vielä, miksi ihmeessä nämä väärät tulokset sitten ovat näkyvillä vaikka en ole maksanut mitään, ja Kennelliiton ihminen selitti jotain sellaista, että koska en joudu maksamaan lonkkakuvista enää toista kertaa, nämä ensimmäiset tulokset näkyvät nyt siellä...

Siis mitä ihmettä? Tavallisesti tulokset näkyisivät siis vasta laskun maksamisen ja odottelun jälkeen, mutta jos kuvat ovat olleet niin huonot että täytyy kuvata uudestaan, se huono tulos laitetaan heti näkyviin eikä edes tarvitse maksaa mitään. Eikö tämä nyt ole hieman omituinen käytäntö?

Uskallan vielä toivoa, että Kidalla olisi C/D:tä paremmat lonkat.

Tälläkin kertaa kuvat olivat jatkuvasti hieman vinoja, ja kuulemma Kida oli pieneksi koiraksi harvinaisen hankala kuvattava. Yleensä vastaavia ongelmia on vain hyvin isojen koirien kanssa, jolloin jalkojen vetäminen oikeaan asentoon vaatii paljon voimaa. Tällä kertaa kuvia arvioi useampikin eläinlääkäri, ja vaikka parhaan otetun kuvan pitäisi olla tarpeeksi hyvä, mukaan Kennelliittoon lähetettäväksi laitettiin vielä varmuuden vuoksi toinenkin kuva. Nyt kyllä jännitän enemmän kuvien hyväksymistä kuin itse terveystulosta, koska harmittaa niin paljon, että koira jouduttiin aivan turhaan rauhoittamaan uudelleen.

Taas kävi ilmi, että oikea lonkkamalja on löysempi kuin vasen, ja pikaisena arviona eläinlääkäri arveli, että lonkat saattaisivat olla A/B tai B/C. Kolmella Kidan sisaruksella on A/B, joten toivotaan, että sama linja jatkuu.

Kaupan päälle saatiin ihan kysymättä myös hammaskiven poisto, sillä puruluiden syömisestä huolimatta hammaskiveä oli jo ehtinyt hieman kertyä. Täytyy varmaankin kokeilla hampaiden harjaamista, koska se on kuulemma ainoa tehokas tapa torjua hammaskiveä.